Edellisen illan konsertti ja kohtaamiset ystävien kanssa ovat tuoneet rauhaa olooni, olen tässä, enkä hätiköi tulevaa. Uusi kuivausrumpukin odottaa autossa seuraavaa päivää ja kantoapua. Herään aamuyöllä supistuksiin, jotka ennakoivat suurta juhlaa. Nousen ylös ja nautin yöllisen kaupungin rauhasta. Kynttilöitä ja teetä, pian aamukin jo alkaa sarastaa. Seesteisyyden kuplassa ihailen kiinanruusun yöllä avautunutta nuppua, joka muistuttaa, että tänään on SE päivä.
Edellisen illan konsertti ja kohtaamiset ystävien kanssa ovat tuoneet rauhaa olooni, olen tässä, enkä hätiköi tulevaa. Uusi kuivausrumpukin odottaa autossa seuraavaa päivää ja kantoapua. Herään aamuyöllä supistuksiin, jotka ennakoivat suurta juhlaa. Nousen ylös ja nautin yöllisen kaupungin rauhasta. Kynttilöitä ja teetä, pian aamukin jo alkaa sarastaa. Seesteisyyden kuplassa ihailen kiinanruusun yöllä avautunutta nuppua, joka muistuttaa, että tänään on SE päivä.
Aamun myötä viestittelen rakkaille ystäville tunnelmia ja tuleva isovelikin heräilee. Jumppapallo ja kantoliinassa roikkuminen harhauttavat kohti rentoutta, puhisen ja isoveli ei edes ihmettele olemustani. Kun paljastan hänelle vauvan syntyvän tänään, innostuu hän todella ja sitten palaa jatkamaan leikkejään. Doulan kehotuksesta kokeilen vibraattoria ja tosiaan, se vie supistusten kärjen mennessään! Saapuvat tukihenkilöt tuovat aamupäivän lisäksi mukanaan naurua, herkkuja ja silityksiä. Marraskuinen aurinko hellii kasvojani kun roikun kantoliinassa ja vastaanotan päähierontaa. Posket punoittavat ja silmät sulkeutuvat. Supistukset saavat suuni aukeamaan ammolleen, välillä ulos tulee murinaa, toisinaan aaaaah-huokaisuja. Naurattaa kun kuuntelen itseäni. Vaikka olen kääntynyt sisäänpäin, huomaan miten kuvaajat ovat saapuneet ja ystäväni järjestelevät paikkoja. Haluan jo siirtyä saunalle, kaipaan veden painottomuuteen.
Supistusten intensiteetti kasvaa ja tuntuu kuin juna kiihtyisi alamäessä. Kaunis syyspäivä pysäyttää hetkeksi pihalle, yksi supistus saapuu omenapuiden alla kunnioituksena äiti maan voimalle. Kun saavun saunalle, kauhistun, sillä allas ei ole vielä täynnä! Hermostun ja ärähdän itsekseni, eivätkö asiat hoidu ilman puuttumistani! Käännyn sohvan selkämystä vasten etunojaan ja haluan olla yksin. Hiuksieni piilosta murisen supistuksille ja muistan voimalauseeni "luotan tähän hetkeen". Supistuksia saapuu ja aika katoaa - allas onkin jo valmis! Saunasynnytystä alleviivatakseni otan yhden supistuksen vastaan löylyissä. Paineen tunne yllättää ja tiedän, että nyt on viimeiset hetket altaalle. Laskeudun lämpimään veteen ja rauha saapuu. Vauvani, tervetuloa!
Olin toivonut, että tällä kertaa saisin kokea miten kehoni työntää vauvan ulos ilman minun omaa aktiivista työntämistä.
Ja niin kehoni tekeekin, tuntuu kuin valtavat hyökyaallot työntäisivät vauvaa ulos. "Ei-ei-ei" anelen kun paine venyttää lantionpohjaa. ”Joooooooo" huokaan kun päätän pystyväni tähän. Katson ystävääni silmiin - tiedän etten ole yksin. Vauva on nyt valmis saapumaan, enkä malta olla kokeilematta onko hänellä odotetusti paljon tukkaa.
Maailmani avautuu, pää on syntynyt. Korjaan asentoani, otan veteen sukeltavasta vauvastani kiinni ja nostan hänet syliini. Kyyneleitä ja helpotusta - oletpa pieni! Siinä hetkessä käyn läpi tunnemyrskyn, jonka läpi olen marssinut raskauden alusta asti.
Kiitollisuutta, kaikki on nyt tässä, juuri kuten kuuluukin.
RSS Feed
