Raskausajan seulonnat ja tutkimukset liittyen vauvan vointiin
Aina ennen seulontaan osallistumista on tärkeä pohtia sen mahdolliset hyödyt ja haitat. Mitkään raskausajan tutkimukset eivät ole pakollisia ja niihin tarvitaan aina raskaana olevan suostumus. Valitsemalla osallistua seulontoihin tulee olla valmis tekemään vaikeita päätöksiä, jos seulonnoista löytyy jotain poikkeavaa. Oleellista on myös huomioida, että vaikka seulonnoista ei poikkeavuuksia löydetä, ei se takaa, ettei niitä lapsella olisi.
Eettisesti haastavimpia ovat tilanteet, joissa ultraääniseulonnoissa paljastuu sikiön poikkeavuus ja vanhemmat joutuvat päättämään haluavatko he lisätutkimuksia, joihin voi liittyä raskauden keskeytymisen riski. Lopulta perhe voi joutua päättämään valitsevatko he raskauden keskeytyksen, jos sikiöllä epäillään kromosomi- tai rakennepoikkeavuutta. Jotkin rakennepoikkeavuudet on suhteellisen helppo hoitaa, kuten huulihalkio. Sen sijaan esimerkiksi 21-trisomiassa voi kehitysvammaisuus vaihdella lievästä syvään, eikä lapsen toimintakykyä tai elinikää voi etukäteen ennustaa.
Raskausaikana voidaan julkisella puolella tutkia sikiön rakennepoikkeavuuksia ultraäänitutkimusten avulla. Yhdistelmäseulalla seulotaan kromosomipoikkeavuuksia (Down eli trisomia 21 sekä trisomiat 13 ja 18) ja tämä tarkoittaa verinäytettä raskausviikoilla 9+0 - 12+6 sekä ultraäänitutkimuksessa sikiön niskaturvotuksen mittausta rv 11+0 - 13+6.
Vaikeita rakennepoikkeavuuksia tutkitaan rakenneultraäänitutkimuksessä rv 18+0 - 21+6. Ajankohta on määritelty, jotta tarvittaessa on aikaa lisätutkimuksiin, ja jos vakavia rakennepoikkeavuuksia löytyy, on perheellä vielä aikaa keskeyttää raskaus ennen rajaa rv 24+0. Tutkimus on kuitenkin tarkempi mitä myöhemmin se tehdään, joten jos raskauden keskeytys ei ole vaihtoehto, voi rakenneultraäänitutkimukseen mennä myös myöhemmin.
Rakenneultraäänitutkimuksesta voi selvitä tiettyjä seikkoja, jotka vaikuttavat synnytyspaikan valintaan. Kiireellistä hoitoa vaativia kehon epämuodostumia esiintyy sikiöillä 1,5 / 1000 ja sydänvikoja 1/ 1000. Nämä vauvat olisi tärkeä tunnistaa sikiöaikana ja synnytyksen tulisi tapahtua yksikössä jossa hoito voidaan aloittaa välittömästi synnytyksen jälkeen. Vakavista sydänvioista tunnistetaan raskausajan ultraäänitutkimuksella noin 75 %, muut epämuodostumat tarkemmin.
Etisen istukan esiintyvyys loppuraskaudessa on 5 / 1000. Tällöin istukka peittää osan tai kokonaan kohdun sisäsuusta. Suurin osa alkuraskaudessa ultraäänitutkimuksessa todetuista etisistä istukoista siirtyy raskauden edetessä pois kohdunsuulta, eikä vaikuta synnystapaan. Jos istukka ei kuitenkaan siirry pois kohdunsuulta, ainoa turvallinen synnytystapa vauvalle ja äidille on suunniteltu sektio.
Jos ultraääniseulonnoissa paljastuu jotain poikkeavaa, ohjataan perhe lisätutkimuksiin sikiötutkimusyksikköön. Siellä jatkotutkimuksiin voi kuulua ultraäänitutkimuksia, verikokeita, lapsivesipunktio tai istukkabiopsia. Äidiltä otetusta verikokeesta voidaan löytää sikiöperäistä DNA:ta, joka voi paljastaa sikiön kromosomipoikkeavuudet. Tämä NIPT- tutkimus voidaan tehdä 10. raskausviikon jälkeen ja se löytää lähes kaikki 21-trisomiat. Vääriä positiivisia tuloksia on noin 1 %.
Tutkimukset synnytyksen aikana
Sairaalaan synnyttämään saapuessa on mahdollisuus ottaa GBS-näyte synnyttäjän emättimestä. Lue aiheesta lisää GBS-artikkelista.
Synnytyksen aikana sikiön vointia arvioidaan sydänääniä seuraamalla. Kotisynnytyksessä seuranta tapahtuu säännöllisin väliajoin doppler-laitteella (kuten neuvolassa), ja sairaalasynnytyksessä KTG-laitteella joko ulkoisilla antureilla vatsan päältä tai vauvan päänahkaan kiinnitettävällä scalp-anturilla. Vain erityisistä syistä on jatkuva sydänäänien kuuntelu perusteltua synnytyksessä.
Kätilön tekemä tarkastus vauvalle syntymän jälkeen
Kätilö tarkistaa synnytyksen jälkeen vauvan yleisvoinnin ja peruselintoiminnot, kuten pulssi ja lämpötilan. Vauva tarkistetaan myös ulkoisesti mahdollisten rakennepoikkeavuuksien osalta (kitalaki, selkäranka, peräaukko, sormien ja varpaiden määrä, kasvojen piirteet yms). Kahden tunnin iässä tehtävässä saturaatioseulassa vauvalta tarkistetaan happisaturaatio eli veren happikyllästeisyys. Tämä voi paljastaa mahdollisia ongelmia vauvan sydämen tai keuhkojen toiminnassa. Kriittisistä sydänvioista noin 60% näkyy saturaatioseulassa.
Matala happisaturaatio voi olla myös merkki infektiosta. Infektioita seulotaan myös seuraamalla vauvan lämpöä, hengitystä ja pulssia. Myös yleisolemus voi antaa viitteitä infektion mahdollisuudesta.
Ensipäivien ajan vastasyntyneen painoa seurataan, jotta varmistutaan hänen saavan riittävästi maitoa. Myös virtsausmääriä lasketaan, sillä nekin antavat viitteitä maidonsaannista. Sairaalassa riskiryhmässä oleville vauvoille suositellaan verensokeriseurantaa, sillä matala verensokeri haittaa aivojen toimintaa ja voi aiheuttaa jopa pysyviä kognitiivisia haasteita ja pahimmillaan aivovaurion. Sairaalassa syntyneistä vauvoista noin joka viidellä on matala verensokeri ja näistä vauvoista valtaosa kuuluu riskiryhmään (yleisimmin äidin raskausdiabetes tai suuri/pieni syntymäpaino). Useimmiten matala verensokeri esiintyy ensimmäisen kahden vuorokauden aikana, minkä vuoksi riskiryhmiin kuuluvilta vauvoilta mitataan sairaalassa verensokeri 3-4 kertaa vuorokaudessa ensipäivien ajan. Myös kotisynnytyksissä voidaan tarvittaessa toteuttaa verensokeriseuranta saman protokollan mukaan tai mukautetusti.
Ensipäivien verikokeet
Monet sairaudet näkyvät vauva voinnissa oireina, jotka vanhemmat voivat huomata. Kuitenkin on myös tauteja, jotka alkavat näkyä oireina vasta kun elimistössä on jo vaurioita tapahtunut ja osa näistä vaurioista ei ole enää peruutettavissa hoidon avulla, mutta lisävauriot voidaan estää aloittamalla hoito välittömästi. Tällaisia tauteja seulotaan TSH-näytteen ja VasSeu-näytteen avulla.
Napaverestä otettavasta TSH-näytteestä tutkitaan vauvan kilpirauhasarvot, jotta löydetään ne vauvat jotka sairastavat synnynnäistä kilpirauhasen vajaatoimintaa. Esiintyvyys on noin 1/3500 ja ajoissa aloitettu hoito ehkäisee kehityshäiriöitä. Näyte voidaan ottaa myös vauvasta lastenlääkäritarkastuksen yhteydessä. Kotisynnytyksissä kätilö ottaa näytteen napanuorasta ja toimittaa sen sairaalaan.
Vuodesta 2018 kaikissa Suomen synnytyssairaaloissa on tarjottu verikoe 22 eri aineenvaihduntasairauden seulomiseksi. Tämä VasSeu-nimellä kulkeva seula voidaan ottaa vastasyntyneen ollessa 2-5vrk ikäinen. Tarvittaessa näyte voidaan ottaa jo 36h iässä tai yli viiden vuorokauden iässä, mutta tällöin se ei ole yhtä luotettava. Tanskalaisessa tutkimuksessa seulan 19 taudin esiintyvyys oli 1:3900. Suomessa seulan kautta löytyy vuosittain noin kymmenen sairasta vastasyntynyttä. Seulonnan kautta diagnosoiduilla lapsilla oli selkeästi vähemmän vammautumisia ja kuolemia kuin myöhemmin oireiden perusteilla diagnosoiduilla.
Seulonnoista voi tulla myös vääriä positiivisia tuloksia ja lopulta noin 10% positiivisista näytteistä on johtanut diagnoosiin, jolloin suurimmalle osalle perheistä seulonnan aiheuttama väärä hälytys aiheuttaa turhaa huolta. Jos tulos on normaali, ei siitä vanhemmille ilmoiteta (tulos löytyy kyllä Omakannasta). Poikkeavista tuloksista perheelle soittaa lastenlääkäri ja sopii jatkotutkimuksista. Seuloissa olevia tauteja hoidetaan erityisruokavalion tai lääkityksen avulla.
Lastenlääkärin tekemä tarkastus vauvalle
Lastenlääkäri tarkastaa syntyneen lapsen noin 36-72 tunnin iässä. Kotisynnytyksen jälkeen käynti sairaalassa voi tuntua raskaalle, mutta tutkimuksessa saadaan arvokasta tietoa vastasyntyneen voinnista. Kätilö varaa lastenlääkäriajan synnytyksen jälkeen lähimpään synnytyssairaalaan. Kotona synnyttäneiden perheiden kokemukset käynnistä ovat olleet pääosin neutraaleja tai positiivisia. Tutkimus on sama kotona ja sairaalassa syntyneille ja käynti on kaikille maksuton.
Tutkimuksessa tarkastetaan seuraavat asiat
Ensipäivien jälkeen vauvan kasvun ja kehityksen seuranta jatkuu neuvolassa. Lisää tietoa lastenneuvolan sisällöstä löytyy esimerkiksi Terveysportin NEUKO-tietokannasta.
Potilaslain mukaan lapsen hoitoa koskevat päätökset on tehtävä yhteisymmärryksessä hänen huoltajiensa kanssa. Terveydenhuollon ammattilainen ei siis voi päättää lapsen hoidosta vastoin vanhempien tahtoa, JOS vaarana ei ole lapsen menehtyminen tai vammautuminen. Vauvan tutkiminen ja hoito tapahtuu siis aina vanhempien luvalla, jos kyse ei ole hengenvaarallisesta tilanteesta. Näin ollen myös kaikki yllä olevat tutkimukset ja lastenlääkärikäynti ovat vapaaehtoisia, eivät pakollisia. Potilaslain mukaisesti ammattilaisten tulee antaa riittävästi tietoa vanhemmille päätöksenteon tueksi. Vanhempia ei tule uhkailla tai painostaa, vaan selkeästi informoida vaihtoehdot ja niiden hyödyt ja riskit. Lastensuojeluilmoitus on perusteltu vain, jos ammattilaisella herää huoli lapsen hyvinvoinnista, mutta hoidosta kieltäytyminen yksinään on harvoin siihen perusteltu syy. Perheet joutuvat valitettavasti kuitenkin varautumaan lastensuojeluilmoitukseen, jos he kieltäytyvät sairaalassa vauvan voinnin seurannasta tai hoidosta.
Aina ennen seulontaan osallistumista on tärkeä pohtia sen mahdolliset hyödyt ja haitat. Mitkään raskausajan tutkimukset eivät ole pakollisia ja niihin tarvitaan aina raskaana olevan suostumus. Valitsemalla osallistua seulontoihin tulee olla valmis tekemään vaikeita päätöksiä, jos seulonnoista löytyy jotain poikkeavaa. Oleellista on myös huomioida, että vaikka seulonnoista ei poikkeavuuksia löydetä, ei se takaa, ettei niitä lapsella olisi.
Eettisesti haastavimpia ovat tilanteet, joissa ultraääniseulonnoissa paljastuu sikiön poikkeavuus ja vanhemmat joutuvat päättämään haluavatko he lisätutkimuksia, joihin voi liittyä raskauden keskeytymisen riski. Lopulta perhe voi joutua päättämään valitsevatko he raskauden keskeytyksen, jos sikiöllä epäillään kromosomi- tai rakennepoikkeavuutta. Jotkin rakennepoikkeavuudet on suhteellisen helppo hoitaa, kuten huulihalkio. Sen sijaan esimerkiksi 21-trisomiassa voi kehitysvammaisuus vaihdella lievästä syvään, eikä lapsen toimintakykyä tai elinikää voi etukäteen ennustaa.
Raskausaikana voidaan julkisella puolella tutkia sikiön rakennepoikkeavuuksia ultraäänitutkimusten avulla. Yhdistelmäseulalla seulotaan kromosomipoikkeavuuksia (Down eli trisomia 21 sekä trisomiat 13 ja 18) ja tämä tarkoittaa verinäytettä raskausviikoilla 9+0 - 12+6 sekä ultraäänitutkimuksessa sikiön niskaturvotuksen mittausta rv 11+0 - 13+6.
Vaikeita rakennepoikkeavuuksia tutkitaan rakenneultraäänitutkimuksessä rv 18+0 - 21+6. Ajankohta on määritelty, jotta tarvittaessa on aikaa lisätutkimuksiin, ja jos vakavia rakennepoikkeavuuksia löytyy, on perheellä vielä aikaa keskeyttää raskaus ennen rajaa rv 24+0. Tutkimus on kuitenkin tarkempi mitä myöhemmin se tehdään, joten jos raskauden keskeytys ei ole vaihtoehto, voi rakenneultraäänitutkimukseen mennä myös myöhemmin.
Rakenneultraäänitutkimuksesta voi selvitä tiettyjä seikkoja, jotka vaikuttavat synnytyspaikan valintaan. Kiireellistä hoitoa vaativia kehon epämuodostumia esiintyy sikiöillä 1,5 / 1000 ja sydänvikoja 1/ 1000. Nämä vauvat olisi tärkeä tunnistaa sikiöaikana ja synnytyksen tulisi tapahtua yksikössä jossa hoito voidaan aloittaa välittömästi synnytyksen jälkeen. Vakavista sydänvioista tunnistetaan raskausajan ultraäänitutkimuksella noin 75 %, muut epämuodostumat tarkemmin.
Etisen istukan esiintyvyys loppuraskaudessa on 5 / 1000. Tällöin istukka peittää osan tai kokonaan kohdun sisäsuusta. Suurin osa alkuraskaudessa ultraäänitutkimuksessa todetuista etisistä istukoista siirtyy raskauden edetessä pois kohdunsuulta, eikä vaikuta synnystapaan. Jos istukka ei kuitenkaan siirry pois kohdunsuulta, ainoa turvallinen synnytystapa vauvalle ja äidille on suunniteltu sektio.
Jos ultraääniseulonnoissa paljastuu jotain poikkeavaa, ohjataan perhe lisätutkimuksiin sikiötutkimusyksikköön. Siellä jatkotutkimuksiin voi kuulua ultraäänitutkimuksia, verikokeita, lapsivesipunktio tai istukkabiopsia. Äidiltä otetusta verikokeesta voidaan löytää sikiöperäistä DNA:ta, joka voi paljastaa sikiön kromosomipoikkeavuudet. Tämä NIPT- tutkimus voidaan tehdä 10. raskausviikon jälkeen ja se löytää lähes kaikki 21-trisomiat. Vääriä positiivisia tuloksia on noin 1 %.
Tutkimukset synnytyksen aikana
Sairaalaan synnyttämään saapuessa on mahdollisuus ottaa GBS-näyte synnyttäjän emättimestä. Lue aiheesta lisää GBS-artikkelista.
Synnytyksen aikana sikiön vointia arvioidaan sydänääniä seuraamalla. Kotisynnytyksessä seuranta tapahtuu säännöllisin väliajoin doppler-laitteella (kuten neuvolassa), ja sairaalasynnytyksessä KTG-laitteella joko ulkoisilla antureilla vatsan päältä tai vauvan päänahkaan kiinnitettävällä scalp-anturilla. Vain erityisistä syistä on jatkuva sydänäänien kuuntelu perusteltua synnytyksessä.
Kätilön tekemä tarkastus vauvalle syntymän jälkeen
Kätilö tarkistaa synnytyksen jälkeen vauvan yleisvoinnin ja peruselintoiminnot, kuten pulssi ja lämpötilan. Vauva tarkistetaan myös ulkoisesti mahdollisten rakennepoikkeavuuksien osalta (kitalaki, selkäranka, peräaukko, sormien ja varpaiden määrä, kasvojen piirteet yms). Kahden tunnin iässä tehtävässä saturaatioseulassa vauvalta tarkistetaan happisaturaatio eli veren happikyllästeisyys. Tämä voi paljastaa mahdollisia ongelmia vauvan sydämen tai keuhkojen toiminnassa. Kriittisistä sydänvioista noin 60% näkyy saturaatioseulassa.
Matala happisaturaatio voi olla myös merkki infektiosta. Infektioita seulotaan myös seuraamalla vauvan lämpöä, hengitystä ja pulssia. Myös yleisolemus voi antaa viitteitä infektion mahdollisuudesta.
Ensipäivien ajan vastasyntyneen painoa seurataan, jotta varmistutaan hänen saavan riittävästi maitoa. Myös virtsausmääriä lasketaan, sillä nekin antavat viitteitä maidonsaannista. Sairaalassa riskiryhmässä oleville vauvoille suositellaan verensokeriseurantaa, sillä matala verensokeri haittaa aivojen toimintaa ja voi aiheuttaa jopa pysyviä kognitiivisia haasteita ja pahimmillaan aivovaurion. Sairaalassa syntyneistä vauvoista noin joka viidellä on matala verensokeri ja näistä vauvoista valtaosa kuuluu riskiryhmään (yleisimmin äidin raskausdiabetes tai suuri/pieni syntymäpaino). Useimmiten matala verensokeri esiintyy ensimmäisen kahden vuorokauden aikana, minkä vuoksi riskiryhmiin kuuluvilta vauvoilta mitataan sairaalassa verensokeri 3-4 kertaa vuorokaudessa ensipäivien ajan. Myös kotisynnytyksissä voidaan tarvittaessa toteuttaa verensokeriseuranta saman protokollan mukaan tai mukautetusti.
Ensipäivien verikokeet
Monet sairaudet näkyvät vauva voinnissa oireina, jotka vanhemmat voivat huomata. Kuitenkin on myös tauteja, jotka alkavat näkyä oireina vasta kun elimistössä on jo vaurioita tapahtunut ja osa näistä vaurioista ei ole enää peruutettavissa hoidon avulla, mutta lisävauriot voidaan estää aloittamalla hoito välittömästi. Tällaisia tauteja seulotaan TSH-näytteen ja VasSeu-näytteen avulla.
Napaverestä otettavasta TSH-näytteestä tutkitaan vauvan kilpirauhasarvot, jotta löydetään ne vauvat jotka sairastavat synnynnäistä kilpirauhasen vajaatoimintaa. Esiintyvyys on noin 1/3500 ja ajoissa aloitettu hoito ehkäisee kehityshäiriöitä. Näyte voidaan ottaa myös vauvasta lastenlääkäritarkastuksen yhteydessä. Kotisynnytyksissä kätilö ottaa näytteen napanuorasta ja toimittaa sen sairaalaan.
Vuodesta 2018 kaikissa Suomen synnytyssairaaloissa on tarjottu verikoe 22 eri aineenvaihduntasairauden seulomiseksi. Tämä VasSeu-nimellä kulkeva seula voidaan ottaa vastasyntyneen ollessa 2-5vrk ikäinen. Tarvittaessa näyte voidaan ottaa jo 36h iässä tai yli viiden vuorokauden iässä, mutta tällöin se ei ole yhtä luotettava. Tanskalaisessa tutkimuksessa seulan 19 taudin esiintyvyys oli 1:3900. Suomessa seulan kautta löytyy vuosittain noin kymmenen sairasta vastasyntynyttä. Seulonnan kautta diagnosoiduilla lapsilla oli selkeästi vähemmän vammautumisia ja kuolemia kuin myöhemmin oireiden perusteilla diagnosoiduilla.
Seulonnoista voi tulla myös vääriä positiivisia tuloksia ja lopulta noin 10% positiivisista näytteistä on johtanut diagnoosiin, jolloin suurimmalle osalle perheistä seulonnan aiheuttama väärä hälytys aiheuttaa turhaa huolta. Jos tulos on normaali, ei siitä vanhemmille ilmoiteta (tulos löytyy kyllä Omakannasta). Poikkeavista tuloksista perheelle soittaa lastenlääkäri ja sopii jatkotutkimuksista. Seuloissa olevia tauteja hoidetaan erityisruokavalion tai lääkityksen avulla.
Lastenlääkärin tekemä tarkastus vauvalle
Lastenlääkäri tarkastaa syntyneen lapsen noin 36-72 tunnin iässä. Kotisynnytyksen jälkeen käynti sairaalassa voi tuntua raskaalle, mutta tutkimuksessa saadaan arvokasta tietoa vastasyntyneen voinnista. Kätilö varaa lastenlääkäriajan synnytyksen jälkeen lähimpään synnytyssairaalaan. Kotona synnyttäneiden perheiden kokemukset käynnistä ovat olleet pääosin neutraaleja tai positiivisia. Tutkimus on sama kotona ja sairaalassa syntyneille ja käynti on kaikille maksuton.
Tutkimuksessa tarkastetaan seuraavat asiat
- sydän - neonatologi voi kuulla sydämessä poikkeavia ääniä ja ohjata vauvan tarkempiin tutkimuksiin kuten sydämen ultraäänitutkimukseen. Sydämen toiminta tarkistetaan myös tunnustelemalla nivuspulssit ja mittaamalla happisaturaatio
- kuulo mitataan erityisellä laitteella, joka tarkistaa aivovasteen äänisignaaleihin (kuulovamman esiintyvyys terveillä vastasyntyneillä on 6/10 000)
- punaheijaste tutkitaan silmistä ja sen avulla voidaan huomata synnynnäinen kaihi (esiintyvyys 2,5/10 000)
- lonkkien tutkimuksessa kokeillaan mahdollinen lonkkaluksaatio eli lonkkanivelen sijoiltaanmeno, jota hoidetaan lastahoidolla (esiintyvyys 1/1000, erityisesti perätilojen yhteydessä)
- keltaisuus on normaalia vastasyntyneillä, mutta liiallista keltaisuutta hoidetaan sinivalohoidolla ja imetyksen tehostamisella. Keltaisuutta tutkitaan iholta mitaten tai tarkemmin verinäytteellä ja noin 7 % vauvoista tarvitsee sinivalohoitoa keltaisuuden vähentämiseksi.
- keuhkot kuunnellaan ja tarkistetaan hengitystiheys
- sisäelimet tunnustellaan vatsan läpi painnellen, jolloin tarkistetaan etteivät ne ole suurentuneet
- raajojen liikkuvuus ja mahdolliset virheasennot. Tässä voidaan huomata esimerkiksi synnytyksessä murtunut solisluu. Myös selkäranka tarkastetaan ja yleisesti vauvan lihasjäntevyys.
- vauvan yleisolemuksesta, kuten ärtyvyydestä voidaan saada vihjeitä esimerkiksi infektioon liittyen ja tarvittaessa voidaan verinäytteellä varmistaa tulehdusarvot
- heijasteita (eli refleksejä) tutkimalla varmistetaan vauvan neurologinen kehitys ja sen mahdolliset häiriöt
- sukuelimet ja peräaukko - normaalit rakenteet ja kivesten laskeutuminen
- kallon luut ja aukileet - varmistetaan normaali anatomia
- kasvojen anatomia, kielijänteen kireys ja kitalaen eheys - samalla havainnoidaan merkkejä esim Downin oireyhtymästä
- paino - vastasyntyneen paino normaalisti laskee ensimmäisien päivien aikana, kunnes taas lähtee nousuun. Painoa tarkkaillaan, jotta varmistetaan vauvan saavan riittävästi maitoa. Tarvittaessa ohjataan imetyksen tehostamiseen ja lisämaitoihin sekä painon tarkempaan seurantaan.
Ensipäivien jälkeen vauvan kasvun ja kehityksen seuranta jatkuu neuvolassa. Lisää tietoa lastenneuvolan sisällöstä löytyy esimerkiksi Terveysportin NEUKO-tietokannasta.
Potilaslain mukaan lapsen hoitoa koskevat päätökset on tehtävä yhteisymmärryksessä hänen huoltajiensa kanssa. Terveydenhuollon ammattilainen ei siis voi päättää lapsen hoidosta vastoin vanhempien tahtoa, JOS vaarana ei ole lapsen menehtyminen tai vammautuminen. Vauvan tutkiminen ja hoito tapahtuu siis aina vanhempien luvalla, jos kyse ei ole hengenvaarallisesta tilanteesta. Näin ollen myös kaikki yllä olevat tutkimukset ja lastenlääkärikäynti ovat vapaaehtoisia, eivät pakollisia. Potilaslain mukaisesti ammattilaisten tulee antaa riittävästi tietoa vanhemmille päätöksenteon tueksi. Vanhempia ei tule uhkailla tai painostaa, vaan selkeästi informoida vaihtoehdot ja niiden hyödyt ja riskit. Lastensuojeluilmoitus on perusteltu vain, jos ammattilaisella herää huoli lapsen hyvinvoinnista, mutta hoidosta kieltäytyminen yksinään on harvoin siihen perusteltu syy. Perheet joutuvat valitettavasti kuitenkin varautumaan lastensuojeluilmoitukseen, jos he kieltäytyvät sairaalassa vauvan voinnin seurannasta tai hoidosta.
